Kapuloita rattaissa ja bensaa suonissa

Valtakunnallinen

Raivaussahat ne on metkoja vehkeitä. Vaikka huollat ja hoivaat, säilytät kuinka optimaalisissa olosuhteissa ja ulkoilutat säännöllisesti, niin aina on saha jotenkin rikki kun tositoimiin ryhdytään. Erityisesti silloin kun työmaa sijaitsee jossain mahdollisimman kaukana kotoa ja lähin pienkonekorjaamo on parinsadan kilometrin päässä ja suljettu kesälomien ajaksi.

Toki olen kuuliaisena metsänomistajana yrittänyt opetella ymmärtämään erinäisten sahojen sielunelämää. Olen käynyt mhy:n raivaussahakurssin ja uuden metsänomistajan kurssin, jolla moottorisahatkin purettiin osiksi pöydälle ja koottiin uudelleen. Muistan vieläkin, kuinka kurssin pitäjä ilahtui, kun toin paikalle aika monta vuotta ja savottaa nähneen huskun, jota ei sitten isäpapan savottojen kultavuosien oltu sen kummemmin putsailtu saati huollettu. Siinä riittikin hommaa hetkiseksi. Sittemmin olen muistanut, että silloin tällöin on koppa hyvä aukaista ja puhallella enimmät törsteet pihalle.

Mutta toisin kuin nämä uudet hienot ja kalliit raivaus- ja moottorisahat, joita talouteemme on sittemmin hankittu, tuo vanha saha se vaan edelleen käy ja kukkuu ja pätkii polttopuut ilman turhia nikotteluita.

Niistä raivaussahoista. Niitä on siis kaksin kappalein, ihan siksi, että jos toinen sattuu menemään kaukaisemmalla työmaalla rikki, niin on sitten varasaha mukana. Arvaa auttoiko? Kotipihassa molemmat sahat testasin ja käynnistyivät ihan kiltisti. Viilasin ja kiristelin, pistin autonperään ja ajelin työmaalle. Matkalla ostin varta vasten pari pänikällistä laadukasta pienkonebensaa.

Työmaalle päästyä ei kummastakaan sahasta inahdustakaan. Tai toinen kävi hetken, mutta sammui heti lämmettyään eikä käynnistynyt uudestaan. Pari kiukkuista puhelua ja ajelu sukulaismiehen varastolle, josta löytyi heitteillejätetty vanha saha, jossa oli tankki täynnä. Kuulemma sitä ei ollut hetkiseen käytetty, mutta että vanhaa bensaa oli kanisteri siinä vieressä, käytä sitä, siitä se tykkää.

Ja niinhän se tykkäsikin. Pikkasen savutti, mutta se ei menoa haitannut. Kuulemma mitä epämääräisempää ja kauemmin varastossa seisonutta ja kertaalleen perämoottorin tankissa käynyttä polttoainetta siihen kaataa, sen kauniimmin soi.

Kerroin tästä sitten kotona ja päätettiin kokeilla. Vaihdettiin omista sahoista hyvät bensat huonompiin ja kappas, molemmat käynnistyivät ja toimivat loistavasti.

Vanhassa vara parempi ja kai se on vähän kuin helmiä sioille antaisi, kun yrittää vanhaan sahaan uutta bensaa.

Anne Rauhamäki

Metsänomistaja, liikuttaja ja kirjoittaja Hollolasta

Liittyvät bloggaukset

  1. Kuka määrittää puun hinnan Suomessa?

    Kuka määrittää puun hinnan Suomessa?

    Harri Huupponen

    Valtakunnallinen

    Kysyntä ja tarjonta eli markkinatalous olisi helppo vastaus. Voiko aina loppumarkkinasta johtaa suoraan puun hinnan? Ei ole voinut. Sen näyttävät tilastot selkeästi. Palaan otsikon kysymykseen. Sama kysymys tuli esitettyä jo 20 vuotta sitten. Kuka siis määrittää puun hintatason Suomessa?

    Lue lisää
  2. Hyvin harvennettu!

    Hyvin harvennettu!

    Taina Kekkonen bloggaa

    Taina Kekkonen

    Valtakunnallinen

    Edellisessä blogissani kerroin 17-vuotiaasta koivikostamme, joka oli tullut ensiharvennusvaiheeseen. Tein koivikosta leimikon, jonka annoin toimeksiannoksi Mhy:n puunkorjuupalvelulle harvennuksen toteuttamiseksi.

  3. Älä tyydy hintatakuuseen vaan kilpailuta puukauppasi

    Älä tyydy hintatakuuseen vaan kilpailuta puukauppasi

    Pauli Rintala

    Valtakunnallinen

    Venäjän puuntuonnin loppuminen sai aikaan sen, että ensimmäisen kerran vuosikymmeniin puumarkkinat ovat alkaneet toimia markkinatalouden ehdoilla ja pelisäännöillä. Jatkuvasta kroonisesta raakapuun ylitarjontatilanteesta on siirrytty tasapainoiseen kysynnän ja tarjonnan markkinaan.

2025 © Metsänhoitoyhdistykset